Pitäessäni imetysaiheisia valmennusluentoja vauvaa odottaville vanhemmille, yksi yleisimpiä kysymyksiä on, miten keisarileikkaus vaikuttaa imetykseen? Tämä on niin hyvä kysymys, että päätin kirjoittaa aiheesta blogitekstin!

Ihan ensimmäiseksi mainittakoon, että sektiosynnytyksen jälkeen imetys sujuu usein ihan yhtä hyvin kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen! Sektioon kuitenkin liittyy tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa haasteita imetyksen ensipäiville. Kun nämä haasteet ovat tiedossa, voi niitä ennaltaehkäistä tai päästä niistä paremmin yli niiden sattuessa kohdalle.

Valmistautuminen sektion jälkeiseen imetykseen

Imetykseen valmistautumisessa on olennaista hankkia aiheesta monipuolisesti tietoa. Vanhempien on hyvä olla tietoisia esimerkiksi maidontuotannon perusperiaatteista ja siitä, miten vastasyntyneet yleensä tapaavat käyttäytyä, miten imetyksen käynnistymistä voi edistää ja mistä tietää vauvan saavan maitoa tarpeeksi. Sektionjälkeiseen imetykseen liittyvistä erityispiirteistä saat tietoa lukemalla tätä postausta eteenpäin!

Raskausaikana on järkevää myös miettiä, mistä imetykseen voi saada apua ja tukea. Millainen oma tukiverkosto on, kuka voi auttaa ensipäivinä vaikkapa ruuanlaitossa tai vanhempien lasten hoidossa? Entä mistä voi tarvittaessa saada ammattilaisen tukea ja ohjausta, mikäli imetyksessä ilmenee haasteita?

Imetykseen voi valmistautua myös ihan konkreettisesti, ja yksi hyvä keino on käsinlypsyn harjoittelu. Käsinlypsyn myötä rinnat tulevat tutuksi ja imetysluottamus kasvaa, ja se myös tukee onnistunutta imetyksen käynnistymistä sitten vauvan synnyttyä. Käsinlypsyä voi yleisesti ottaen alkaa tehdä loppuraskauden aikana rv 37+ alkaen, mutta mikäli sinulla on tiedossa joitain raskauteesi tai sektioosi liittyviä riskitekijöitä, on asiasta järkevää keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa etukäteen. Käsinlypsystä voit lukea lisää aihetta käsittelevästä blogipostauksestani.

Sektion vaikutus maidonerityksen käynnistymiseen

Keisarileikkauksen on todettu olevan riskitekijä maidonnousun viivästymiselle. Viivästymisen takana voi olla useita tekijöitä, kuten esimerkiksi verenhukka, kivut, stressi, ensi-imetyksen viivästyminen tai liikkumisen ja imetysasennon löytymisen hankaluudet. Nämä tekijät vaikuttavat maidonnousuun kuitenkin yhtä lailla myös alateitse synnyttäneen kohdalla.

Alatiesynnytyksen aikainen ”hormonimyrsky” edesauttaa osaltaan maidonerityksen käynnistymistä synnytyksen jälkeen. Kiireelliseen tai hätäsektioon päätyneet synnyttäjät ovat mahdollisesti ehtineet saada osansa tästä myrskystä, mutta elektiivisen sektion kohdalla se jää kokonaan pois. Tämä vaikuttaa myös osaltaan maidonerityksen hitaampaan käynnistymiseen. Lohdullinen tieto kuitenkin on, että merkittävin tekijä maidontuotannon käynnistymisessä on istukan ja sen mukana istukkahormonin poistuminen kehosta, ja tämä tapahtuu yhtä lailla niin alatie- kuin sektiosynnytyksessäkin.

Ensi-imetys sektion jälkeen

Maidontuotannossa pätee pääsääntöisesti kysynnän ja tarjonnan laki – mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän rinnat sitä tuottavat. Jotta maito lähtisi vauvan syntymän jälkeen tehokkaasti nousuun ja imetys saisi muutenkin mahdollisimman hyvän startin, olisi ensi-imetyksen hyvä tapahtua niin pian synnytyksen jälkeen kuin mahdollista – parhaassa tapauksessa jo heti ensimmäisen tunnin aikana. Mitä nopeammin synnytyksen jälkeen ja mitä tiheämmin vauva pääsee imemään rintaa, sitä paremmin rinnat saavat viestiä alkaa tuottaa tehokkaasti maitoa.

Vauvan olisi hyvä päästä ihokontaktiin (eli vaippasillaan vanhemman paljaan rintakehän päälle) ja rintaa hamuilemaan mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen. Joskus tämä on mahdollista jo sektiosalissa, mutta viimeistään heräämössä vauva yleensä pääsee synnyttäneen vanhempansa iholle. Ihokontaktilla on valtava merkitys myös vauvan sopeutumisessa kohdunulkoiseen maailmaan, ja se auttaa pitämään vauvan elintoiminnot, lämpötilan ja verensokeritason vakaina. Ihokontaktissa ollessaan vauvan on mahdollista mönkiä itse rinnalle ja harjoitella imuotteen saamista omaan tahtiinsa.

Joskus sektion jälkeen ihokontakti ja ensi-imetys kuitenkin viivästyy. Vauva hyötyy ihokontaktista toki myös ei-imettävän vanhemman kanssa, mutta imetyksen ja maidonnousun kannalta olennaista olisi päästä nimenomaan imettävän iholle. Maidontuotantoa voi onneksi kuitenkin käynnistellä myös itse ja rintoja lypsää käsin (eli puristaa maitopisaroita ulos rinnoista). Käsinlypsyä kannattaakin tehdä mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, parhaassa tapauksessa jopa heti ensimmäisen tunnin aikana, mikäli tilanne ja vointi sen vain sallii. Ensimmäisen syntymänjälkeisen tunnin on nimittäin todettu olevan maidonnousun ja maitomäärän kehittymisen kannalta se kaikkein merkityksellisin. Voit lukea aiheesta lisää (englannin kielellä) esimerkiksi täältä.

Imetyksen ensipäivät sektion jälkeen

Ensimmäisten päivien aikana liikkuminen ja vauvan nostelu voivat olla hankalaa sektiohaavan kipuilun vuoksi. Kipuun kannattaa ehdottomasti pyytää lääkitystä, sillä kipu lisää stressiä ja häiritsee vauvan ja vanhemman yhteisiä tutustumishetkiä. Kipu ja stressi hidastavat myös maidonnousua. Synnytyssairaalassa annettavat sekä kotiutumisen jälkeen suositellut kipulääkkeet ovat turvallisia imettävälle, eikä vauvalle koidu niistä harmia.

Liikkumisen hankaluuden ja haavakivun vuoksi hyvän imetysasennon löytyminen voi olla hieman haastavaa, ja siksi siihen on hyvä pyytää apua matalalla kynnyksellä. Yleisesti ottaen hyvä sektion jälkeinen imetysasento on sellainen, jossa vauva ei pääse potkimaan haavaa tai painamaan alavatsaa, ja jossa vauvan saa vaihdettua rinnalta toiselle melko helposti, tarvitsematta itse liikkua. Puoli-istuva takanoja asento on usein melko toimiva. Hyvistä imetysasennoista sektion jälkeen voit lukea esimerkiksi Imetyksen tuki ry:n sivuilta.

Koska maidonnousussa voi sektion jäljiltä olla viivettä, tiheän vauvantahtisen imetyksen lisäksi järkevää tehdä myös käsinlypsyä. Tämä tehostaa vauvan rinnalla tekemää ”maitotilausta”. Maitoa voi lypsää vaikka teelusikkaan ja tarjoilla sillä suoraan vauvalle. Käsinlypsy tukee näin myös vauvan verensokeritason pysymistä hyvänä ja ehkäisee liiallista painonlaskua. Toinen apu maidonnousun tehostamiseen on runsas ihokontakti: sen lisäksi, että vauvan kanssa ihottelu on yksinkertaisesti ihanaa, on sillä tutkitusti positiivinen vaikutus myös maidonnousuun.

Kun maito sitten lopulta noin 3-4 päivän kuluessa nousee, voi sektion jäljiltä olla mahdollisesti edessä uudenlainen haaste: rintojen pingottuminen. Sektion (kuten monesti myös pitkän alatiesynnytyksenkin) aikana käytetyt iv-nesteet voivat joskus aiheuttaa kudosturvotusta, mikä yhdistettynä maidonnousuun saattaa saada rinnoissa aikaan kovaa pingottumista. Tämä voi olla tukalaa vanhemmalle, mutta saattaa aiheuttaa haasteita myös vauvalle, jonka on hankala saada kovasta rinnasta imuotetta. Onneksi tähän on olemassa helpotuskeinoja (joita löytyy esim. tätä sivua selaamalla), ja tilanne helpottaa yleensä nopeasti ensipäivien aikana.

Tukea sektionjälkeiseen imetykseen

Mikäli vauvan synnyttyä imetyksessä tulee vastaan haasteita, apua kannattaa hakea pienellä kynnyksellä, jotteivat pulmat pääse paisumaan turhan suuriksi. Lue lisää tarjoamastani imetysohjauksesta ja käy varaamassa aika kotikäynnille, vastaanotolle tai etänä täältä!

Mikäli imetys sektion jälkeen mietityttää, myös siihen valmistautumiseen voi ja kannattaa ehdottomasti pyytää tukea myös ammattilaiselta. Voit lukea raskaudenaikaisista palveluistani täältä.