Imetys ei aina tarkoita sitä, että vauva saisi ravinnokseen pelkästään rintamaitoa. Joissain imettävissä perheissä vauvalle annetaan myös äidinmaidonkorviketta, esimerkiksi jos rintamaito ei yksin riitä turvaamaan kyseisen vauvan maidonsaantia, tai jos korvikeruokinta on tarpeen tai toiveissa muista syistä. Tällöin puhutaan osittaisimetyksestä. Osittaisimetys voi olla toimiva tapa ruokkia vauvaa, mutta siihen voi liittyä myös monenlaisia tunteita, huolia ja haasteita.

Täysimetys ja osittaisimetys

Imetyksellä on merkittäviä terveyshyötyjä sekä vauvalle että imettävälle vanhemmalle. Rintamaito on vauvan ensisijainen ravinto, sillä äidinmaidonkorvike ei vastaa kaikilta ominaisuuksiltaan rintamaitoa. Tästä syystä sekä virallisten suositusten, että useimpien vanhempien toiveiden mukainen vauvan ruokintatapa on ensikuukausina täysimetys. Täysimetys tarkoittaa, että vauva saa ravinnokseen ainoastaan rintamaitoa, joko suoraan rinnasta tai pumpattuna esimerkiksi pullosta. Täysimetys on yhteiskunnassamme vahva normi.

Kaikissa perheissä täysimetys ei kuitenkaan toteudu, vaan vauva saa lisäksi korviketta – joko vanhempien alkuperäisten toiveiden mukaisesti tai niiden vastaisesti. Osittaisimetys voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri perheissä: joku vauva saa päivittäin (tai harvemmin) vain pienen määrän korviketta imetyksen ohella, toinen taas saa suurimman osan ravinnostaan korvikkeesta ja käy rinnalla ehkä kerran-pari päivässä. Näiden väliin mahtuu paljon erilaisia yhdistelmiä.

Osittaisimetys voi herättää vaikeitakin tunteita

Osittaisimetys voi olla perheen toiveiden mukainen ruokintatapa, mutta useissa tapauksissa vanhempien alkuperäisenä toiveena on ollut täysimetys. Mikäli osittaisimetys ei ole ollut alkuperäinen suunnitelma, voi korvikeruokinnan tarve aiheuttaa hyvin vaikeitakin tunteita: huolta, surua, pettymystä, riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita, joskus valitettavasti jopa häpeää. Tilanne voi tuntua ikään kuin siltä, ettei suoriutuisi imetyksestä ”täysin” ja yhtä hyvin kuin muut, koska itse pystyy siihen vain osittain. Täysimetys on normi, johon itse ei yltänyt. Osittaisimetyksen käytännön toteutus voi myös tuntua hankalalta etenkin, jos siihen ei saa asianmukaista ohjausta ja tukea. Lisäksi osittaisimetykseen liittyy monesti myös suuri pelko imetyksen loppumisesta kokonaan.

Se, että vauvasi saa muutakin kuin rintamaitoa, ei kuitenkaan tee itse imetyksestä yhtään vähemmän merkityksellistä: Imetys voi silti olla erittäin tärkeä ja intensiivinen osa vauva-arkea. Osittaisimetys ei myöskään vie pois rintamaidon arvoa, sillä rintamaito on hyödyllistä myös korvikkeen ohella. Osittaisimetys ei tarkoita imetyksen epäonnistumista. Ja painotettakoon vahvasti myös seuraavaa: vauvan ruokintatapa EI OLE hyvän vanhemmuuden mittari.

Osittaisimetys ei ole puolivillaista imetystä

Henkilökohtaisesti en oikein edes pidä suomen kielen termistä ”osittaisimetys”, sillä se väheksyy mielestäni itse imetystä: ikään kuin imetys olisi tuolloin jotenkin vaillinaista, vähäpätöistä ja puolivillaisesti tapahtuvaa. Vaikka vauva saisi lisäksi korviketta, vanhemmat kuitenkin tekevät imetyksen eteen usein kaikkensa ja todella imettävät aivan täysillä, kunkin tilanteen sallimissa puitteissa. Englannin kielessä osittaisimetyksestä käytetään termiä combination feeding, joka kuvaa asiaa mielestäni vähemmän arvolatautuneesti: vauvan ruokinta on yksinkertaisesti yhdistelmä imetystä ja jotain muutakin.

Osittaisimetyksen mahdollisia haasteita

Osittaisimetykseen voi kuitenkin liittyä myös imetyksen jatkumista uhkaavia tekijöitä, jotka on tärkeä tunnistaa haasteiden minimoimiseksi. Joskus vauvan saaman lisämaidon määrä pikkuhiljaa (usein hieman huomaamattomasti) kasvaa, ja imetys tai muu rintojen stimulaatio voi vastaavasti vähentyä, minkä myötä maidontuotanto voi alkaa pienentyä. Vauvat reagoivat tilanteeseen äärimmäisen yksilöllisesti, mutta joillain vauvoilla rinnalla syöminen voi tämän myötä hankaloitua, mikä voi saada aikaan harmillisen noidankehän: Jos vauva käy rinnalla vähemmän, saattaa maidontuotanto alkaa vähentyä, minkä myötä vauva saattaa alkaa vähentää rinnalla ruokailuaan entisestään.

Mutta huom! Tämä ei ole väistämätön seuraus osittaisimetyksestä. Kun mahdolliset riskit ja niiden taustalla olevat mekanismit ovat tiedossa, niitä voidaan ehkäistä ja haasteisiin löytää ratkaisuja. Esimerkiksi imetysapulaite voi olla joissakin tilanteissa erinomainen apuväline: sen avulla vauva saa lisämaitoa samalla, kun hän imee rintaa ja stimuloi maidontuotantoa. Tukea osittaisimetyksen toteuttamiseen kannattaa ehdottomasti hakea ammattilaiselta. Etenkin lisämaidon tarpeen ja sopivien määrien arviointi sekä imetyksen ja maidontuotannon tukeminen on hyvä tehdä yhdessä osaavan ammattilaisen kanssa.

Osittaisimetykseen voi saada tukea

Jos osittaisimetys mietityttää, maidontuotannon riittävyys huolestuttaa tai toivoisit imetyksen jatkuvan mahdollisimman pitkään, kannattaa tilanteeseen hakea apua imetykseen perehtyneeltä ammattilaiselta. Yksilöllisessä ohjauksessa mietitään yhdessä teidän tarpeistanne ja toiveistanne käsin, miten voitaisiin parhaiten tukea sekä vauvan riittävää ravinnonsaantia että imetyksen sujuvaa jatkumista juuri teidän tapauksessanne.

Apua voit saada neuvolasta, synnytyssairaalasta tai meiltä yksityisen puolen asiantuntijoilta. Itselläni osittaisimetyksessä ohjaaminen on yksi vahvoista erityisosaamisalueistani, ja autan perheitä tämän asian tiimoilta usein ja mielelläni. Tutustu nettisivujeni palvelukuvauksiin ja halutessasi varaa aika suoraan täältä.🧡

Imetys on AINA arvokasta, vaikka vauva saisikin lisäksi korviketta. Vaikka täysimetys ei toteutuisikaan, imetyksellä voi (ja saa!) olla silti valtavan suuri merkitys sekä sinulle että vauvallesi.

Jos haluat lukea lisää osittaisimetyksen käytännön toteutuksesta, lisämaidon antotavoista ja erilaisista ruokintatilanteista, voit tutustua myös Imetyksen tuki ry:n osittaisimetystä käsittelevään tietopakettiin.

.