Sektiosynnytyksen jälkeen imetys sujuu yleisesti ottaen yhtä hyvin, kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen. Sektioon kuitenkin liittyy tiettyjä tekijöitä, jotka saattavat joskus aiheuttaa haasteita imetyksen ensipäiville. Kun nämä haasteet ovat tiedossa, voi niitä ennaltaehkäistä ja päästä niistä paremmin yli, mikäli ne omalle kohdalle sattuvat.

Valmistautuminen sektion jälkeiseen imetykseen

Imetykseen valmistautumisessa on olennaista hankkia aiheesta monipuolisesti tietoa. Vanhempien on hyvä olla tietoisia esimerkiksi maidontuotannon perusperiaatteista ja siitä, miten vastasyntyneet yleensä tapaavat käyttäytyä, miten imetyksen käynnistymistä voi edistää ja mistä tietää vauvan saavan maitoa tarpeeksi. Sektionjälkeiseen imetykseen liittyvistä erityispiirteistä saat hyvän tietopaketin lukemalla tätä postausta eteenpäin!

Raskausaikana on järkevää myös miettiä, mistä ensipäiviin ja imetykseen voi saada apua ja tukea. Riippumatta synnytystavasta, ensipäiviin liittyy monella kipuja ja liikkuminen voi tuntua hankalalta. Siksi on järkevää pohtia jo etukäteen, millainen oma tukiverkosto on, kuka voi auttaa esimerkiksi vauvanhoidossa, ruuanlaitossa, vanhempien lasten hoidossa yms.? Entä mistä voi tarvittaessa saada ammattilaisen tukea ja ohjausta, mikäli imetyksessä ilmenee haasteita?

Imetykseen voi valmistautua myös ihan konkreettisesti, ja yksi keino voi olla käsinlypsytekniikan harjoittelu, mikäli se tuntuu itselle mieluisalta. Käsinlypsyä voit halutessasi tehdä loppuraskauden aikana rv 37+ alkaen, mutta mikäli sinulla on tiedossa joitain raskauteesi tai sektioosi liittyviä riskitekijöitä, on asiasta järkevää keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa etukäteen. Raskauden aikaisen käsinlypsyn tarkoitus on ennen kaikkea vain harjoitus: vauvan syntymän jälkeen käsinlypsy voi nimittäin olla erittäin tarpeellinen taito. Rintamaidon talteenotto ei siis ole raskausaikaisen käsinlypsyn varsinainen tarkoitus, sillä raskausaikana rinnoista erittyy usein vain hyvin pieniä määriä maitopisaroita, jos niitäkään – tämä on täysin normaalia ja fysiologista, eikä kerro mitään maidonnoususta synnytyksen jälkeen. Toki, mikäli maitoa jo raskausaikana erittyy, voi sitä säilöä pakkaseen. Käsinlypsystä voit lukea lisää aihetta käsittelevästä blogipostauksestani.

Sektion vaikutus maidonerityksen käynnistymiseen

Maidonnousu (eli maitomäärän runsastuminen) tapahtuu yleensä 3-4 vrk vauvan syntymän jälkeen. Keisarileikkauksen on todettu jonkin verran lisäävän riskiä maidonnousun viivästymiselle. Viivästymisen takana voi olla useita tekijöitä: esimerkiksi runsas verenhukka, kivut, stressi, ensi-imetyksen viivästyminen, vauvan tarve lisämaidoille, tai liikkumisen ja imetysasennon löytymisen hankaluudet. Nämä tekijät voivat vaikuttaa maidonnousuun yhtä lailla myös alateitse synnyttäneen kohdalla.

Alatiesynnytyksen aikainen ”hormonimyrsky” edesauttaa osaltaan maidonerityksen käynnistymistä synnytyksen jälkeen. Kiireelliseen tai hätäsektioon päätyneet synnyttäjät ovat mahdollisesti ehtineet saada osansa tästä synnytyksen aikaisesta myrskystä, mutta elektiivisen sektion kohdalla tilanne on toisenlainen. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa maidonerityksen hieman hitaampaan käynnistymiseen. Olennainen tieto kuitenkin on, että tärkein tekijä maidontuotannon käynnistymisessä on istukan ja sen mukana istukkahormonin poistuminen kehosta, ja tämä tapahtuu yhtä lailla jokaisen sektio- kuin alatiesynnytyksenkin yhteydessä.

Ensi-imetys sektion jälkeen

Maidontuotannossa pätee pääsääntöisesti kysynnän ja tarjonnan laki – mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän rinnat sitä pyrkivät tuottamaan. Maidonnousun ja imetyksen käynnistymisen kannalta on todettu hyödylliseksi, jos ensi-imetys tapahtuu mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen – parhaassa tapauksessa jo heti ensimmäisen tunnin aikana. Ensituntien on todettu olevan maidonnousun ja maitomäärän kehittymisen kannalta hyvin merkityksellistä aikaa (voit lukea aiheesta lisää esimerkisi täältä), ja tätä tilaisuutta kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä hyödyntämään. Aina imetys ei kuitenkaan ole mahdollista välittömästi vauvan syntymän jälkeen, ja mainittakoon heti, ettei imetyksen onnistuminen ole tästä kiinni!

Vauvan olisi hyvä päästä ihokontaktiin (eli vaippasillaan vanhemman paljaan rintakehän päälle) ja rintaa hamuilemaan niin pian, kuin se mahdollista on. Usein tämä onnistuu heräämössä, joskus jo sektiosalissa. Ihokontaktilla on valtava merkitys vauvan sopeutumisessa kohdunulkoiseen maailmaan, ja se auttaa pitämään vauvan elintoiminnot, lämpötilan ja verensokeritason vakaina. Ihokontakti tukee myös hyvin vahvasti imetyksen käynnistymistä, sillä ihokontaktissa ollessaan vauvan on mahdollista mönkiä itse rinnalle ja harjoitella imuotteen saamista omaan tahtiinsa. Vauva hyötyy ihokontaktista myös ei-imettävän vanhemman kanssa merkittävästi, joskin imetyksen ja maidonnousun kannalta olennaista olisi toki päästä nimenomaan imettävän iholle.

Mitä, jos ensi-imetys viivästyy tai vauva tarvitsee lisämaitoja?

Joskus sektion (kuten alatiesynnytyksenkin) jälkeen ihokontakti ja ensi-imetys viivästyvät esimerkiksi tehohoidon vuoksi, ja vauva ja vanhempi saattavat joutua olemaan erossa toisistaan useita tunteja, joskus päiviäkin. Toisaalta, vaikka erossaoloa ei olisikaan, saattaa vauvalla olla hankaluuksia imuotteen saamisessa tai hän voi esimerkiksi olla niin uninen, ettei jaksa hakeutua rinnalle tai ottaa imuotetta alkuun ollenkaan. Tämä ei ole lainkaan tavatonta – syntymä ja esimerkiksi sen aikainen lääkitys sekä vauvan uusi ympäristö kaikkinensa vaikuttavat vauvan vireyteen, ja osa vauvoista tarvitsee enemmän aikaa “heräillä” aktiiviseen imemiseen. Mikäli vauva ja vanhempi joutuvat olemaan erossa toisistaan tai imetykseen tulee viivettä muusta syystä, vauvalle usein suositellaan lisämaitoja, jotta hänen vointinsa ja jaksamisensa pysyvät hyvinä.

Onko imetys nyt siis tuomittu epäonnistumaan? Lyhyt ja napakka vastaus: ei ole! Vaikka imetyksen viivästyminen on usein jonkinasteinen haaste maidontuotannon tehokkaalle käynnistymiselle ja imetyksen sujuvuudelle, voi imetys lähteä – ja usein lähteekin – sujumaan alun haasteista huolimatta lopulta aivan hyvin. Lisämaidon tarvekin on usein vain väliaikainen tilanteessa, jossa imetys vielä odottaa täyttä käynnistymistään.

Jos lisämaitoa tarvitaan, sitä voidaan mahdollisuuksien mukaan antaa vauvalle imetystä tukevilla tavoilla, kuten sormisyöttäen tai hörpyttämällä. On tärkeää, että lisämaitojen antamiseen ja annostukseen saa apua sekä selkeät ja perustellut ohjeet ammattilaiselta. Sairaalasta kotiutuessa lisämaitojen vähentämiseen ja purkamiseen kannattaa ehdottomasti pyytää suunnitelma, joka pitää sisällään tapaamisen joko sairaalan imetysvastaanotolla tai neuvolan kautta jo lähipäivinä.

Mikäli vauva ei pääse rinnalle, tai siihen päästessään ei onnistu imemään tehokkaasti, kannattaa maidontuotantoa pyrkiä käynnistelemään itse joko käsin lypsäen tai – etenkin tilanteen pitkittyessä – rintapumpun avulla. Käsinlypsyä kannattaa mahdollisuuksien mukaan alkaa tehdä mahdollisimman pian sektion jälkeen, mahdollisesti jo ensimmäisen tunnin aikana, mikäli tilanne ja vointi sen vain sallivat. Lypsämistä olisi hyvä jatkaa säännöllisesti, keskimäärin 2-3 tunnin välein (ja pariin otteeseen myös yöllä), jotta rinnat saavat riittävästi stimulaatiota maidontuotannon käynnistymiseksi.

Imetyksen viivästyminen aiheuttaa monissa vanhemmissa huolta ja epävarmuutta, mikä on täysin ymmärrettävää. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että imetys ei ole “kaikki tai ei mitään” heti syntymän jälkeen, vaan pidempi prosessi, joka voi käynnistyä ja sujua lopulta oikein hienosti viiveestä huolimatta. On tärkeää, että tilanteeseen saa apua ja tukea, ja kirjoitankin tästä aiheesta lisää vielä tämän blogipostauksen lopussa.

Imetyksen ensipäivät sektion jälkeen

Ensimmäisten päivien aikana liikkuminen ja vauvan nostelu voi olla hankalaa sektiohaavan kipuilun vuoksi. Kipuun on tärkeää pyytää lääkitystä, sillä kipu heikentää toipumista, lisää stressiä ja myös häiritsee vauvan ja vanhemman yhteisiä tutustumishetkiä. Kipu ja stressi voivat myös hidastaa maidonnousua. Synnytyssairaalassa annettavat sekä kotiutumisen jälkeen suositellut kipulääkkeet ovat turvallisia imettävälle, eikä vauvalle koidu niistä harmia.

Liikkumisen hankaluuden ja haavakivun vuoksi hyvän imetysasennon löytyminen voi olla hieman haastavaa, ja siksi siihen on hyvä pyytää apua matalalla kynnyksellä. Yleisesti ottaen hyvä sektion jälkeinen imetysasento on sellainen, jossa vauva ei pääse potkimaan haavaa tai painamaan alavatsaa, ja jossa vauvan saa vaihdettua rinnalta toiselle melko helposti, tarvitsematta itse liikkua. Puoli-istuva takanoja asento on usein melko toimiva, kuten myös kylkiasento. Hyvistä imetysasennoista sektion jälkeen voit lukea esimerkiksi Imetyksen tuki ry:n sivuilta.

Koska maidonnousussa voi sektion jäljiltä olla viivettä, voi ajoittainen käsinlypsy olla ensipäivien aikana hyödyllistä silloinkin, kun imetys itsessään on lähtenyt jo kivasti käyntiin. Tämä tehostaa vauvan rinnalla tekemää ”maitotilausta”. Maitoa voi lypsää vaikka teelusikkaan ja tarjoilla sillä suoraan vauvalle. Käsinlypsy tukee näin myös vauvan verensokeritason pysymistä hyvänä ja ehkäisee liiallista painonlaskua. Toinen apu maidonnousun tehostamiseen on runsas ihokontakti: sen lisäksi, että vauvan kanssa ihottelu on yksinkertaisesti ihanaa, on sillä tutkitusti positiivinen vaikutus myös maidonnousuun.

Rintojen pingottuminen maidonnousun myötä

Kun maito sitten lopulta yleensä noin 3-5 päivän kuluessa nousee, voi sektion jäljiltä olla edessä mahdollisesti uudenlainen haaste: rintojen pingottuminen. Sektion (kuten monesti myös pitkän alatiesynnytyksenkin) aikana käytetyt iv-nesteet voivat joskus aiheuttaa kudosturvotusta, mikä yhdistettynä maidonnousuun saattaa saada rinnoissa aikaan kovaa kireyttä. Tämä voi olla tukalaa vanhemmalle, mutta saattaa aiheuttaa haasteita myös vauvalle, jonka on hankala saada kovasta rinnasta imuotetta. Pingottuneita, kivistäviä ja kuumottavia rintoja kannattaa hoitaa viileällä, sillä se vähentää turvotusta. Rintoja voi myös hellävaraisesti pyöritellä ja nostella, mikä tukee nestekiertoa ja ylimääräisen kudosnesteen poistumista rinnoista. Mikäli vauvalla on haasteita imuotteen saamisessa pinkeästä rinnasta, voit kokeilla pehmittää rinnanpäätä RPS-tekniikan (Reverse Pressure Softening, ks. esimerkiksi tämä video) avulla. Onneksi tilanne helpottaa yleensä nopeasti ensipäivien aikana.

Mistä tukea sektionjälkeiseen imetykseen?

Mikäli imetys sektion jälkeen mietityttää, siihen valmistautumiseen voi ja kannattaa ehdottomasti pyytää tukea myös ammattilaiselta. Ammattilaisten apua imetykseen valmistautumisessa voit saada neuvolan ja synnytyssairaalan lisäksi myös yksityisiltä imetyksen asiantuntijoilta: voit lukea minun tarjoamastani raskausajan ohjauksesta täältä! Vauvan synnyttyä apua kannattaa hakea pienellä kynnyksellä, jotteivat pulmat pääse paisumaan turhaan suuremmiksi. Lue lisää tarjoamastani imetysohjauksesta, tai käy suoraan varaamassa aika kotikäynnille, vastaanotolle tai etätapaamiseen täältä!